tiistai 24. syyskuuta 2013

Iltalenkillä




Tunnelmia tutun iltalenkin varrelta. Mietin porukan viimeisenä kävellessäni taas lasten kasvua ja sitä, kuinka konkreettisista asioista sen huomaa. Pari vuotta sitten tämä lyhyt lenkki kului suurelta osin siihen että nuorinta työnnettiin vaunuissa ja samalla kahta isompaa autettiin milloin liian hurjassa alamäessä; milloin voimat vieneessä ylämäessä. Nyt pienin istuu rattaissa ja kaksi vanhempaa viilettävät pyörillä huudellen "mihin te jäitte?"






Nopeammatkin malttavat välillä pysähtyä tutkailemaan luonnon antimia.
Ja kiva kun lähtevät mielellään yhteiselle kävelylle- tämä aika ei kestä ikuisesti.
Vanhimmalla on omat iltalenkkinsä mopon ja kaveriporukan kanssa. 
Tulee aika kun nämä pienemmätkään muruset eivät pysy äidin näköetäisyydellä. 
Onneksi vielä <3

























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!