sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Nyt se alkaa.

Joulun odotus. Tai ollakseni rehellinen; taisi se alkaa jollain tasolla jo viimeistään elokuussa. Ellei viime tammikuussa. Mutta nyt se on täydessä vauhdissa. Edes ikkunasta siintävä ei-niin-jouluinen maisema ei saa sitä laantumaan. 




Eka näkyvä merkki joulun lähestymisestä meillä on joka vuosi takan päälle pomppaava tarkkailijatonttu. Ja siellä se on tähystänyt jo muutaman hetken.




Sen lisäksi joulua ilmestyy kotiin sinne tänne, kuin huomaamatta, ihan pikkuisen vaan. Mieskään ei enää ihmettele lainkaan kodin muuttumista jouluiseksi, no, sanoisinko hyvissä ajoin.  Viime vuosien joululehdet on selailtu jälleen uusille hiirenkorville. Pipareita on paisteltu muutama pellillinen. Kieli on poltettu ensimmäisen kerran kuumaa joulutorttua puraistessa. Jouluvaloja on etsitty ja selvitelty. Tämän vuoden piparkakkutalon mallista on pidetty alustava äänestys. Lahjalistoista on olemassa ainakin pienemmällä väellä päivitetty versio nro 87. Joulusadut on kaivettu naftaliinista ja niihin on palattu kerta toisensa jälkeen. 





Lapset tutkimassa vielä varmuuden vuoksi leluhyllyn tarjontaa lahjalistaa varten. Tytöillä takit ja sortsit Pdl, sukkikset ja pitkät villasukat Noa Noa.








Ja kuten niin monessa ihanassa asiassa; odottaminen on tässäkin melkein parasta.
Vielä on edessä niin monta mukavaa puuhaa ja hetkeä.  Piparkakkutalon rakentaminen. Nuppuiset hyasintit. Lumisade ja jouluvalot pimeässä illassa. Joulukalenteriyllätysten muistaminen joka ilta ja lasten riemu aamuisin. Joulukorttien lähettäminen ja etenkin niiden saaminen. Lapset jouluessut päällä ja kasvot jauhojen tupruttamina. Kauneimmat joululaulut- tilaisuudet. Suklaarasiat pinossa. 

Eikä näissä hetkissä olla edes vielä lähelläkään varsinaista jouluaattoa. Eikä haittaa yhtään vaikka tänäkin vuonna piparkakkutalon katto romahtaisi kuorrutemassan alla (ei niin hyvä idea rakentaa tiilikattoa kettukarkkiviipaleista...), kuusi kaatuisi innokkan pienen ihmisen tohinasta tai riisipuuroannoksen  päälle tulisikin siroteltua kohtalainen suolakerros. Jouluun kuuluu yllätykset- ja hyvä niin.

Iloista isänpäivää <3

4 kommenttia:

  1. Tarkkailijatonttu.... Loistoidea. Täytyykin käydä kaivamassa ;).
    Tunnelmallista joulun odotusta, siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinne! Ihan kesähelteillä ei sentään ala tarkkailijatontun työputki vaikka tää äiti ehkä joskus toivoiskin ;)

      Poista
  2. Meillä saa Nisset vielä hetken lymyillä piiloissaan. Mutta Kalenterinisseä täytyisi pian alkaa auttamaan yllätysten kanssa. Jottei unohdu :) Kivaa isänpäivää sinne (onhan sitä vielä hetki jäljellä)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä annoin Nissejen lomailla marraskuun alkuun saakka; se on jo hyvin ;)
      Joo yllätyksiä on keräilty jo varastoon, kiva kun kohta pääsee niitä laittelemaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!