perjantai 29. marraskuuta 2013

Rästihommia





Pidän kotona olemisesta; tykkään puuhailla kaikenlaista- leipoa ja askarrella. Tykkään myös suurimmasta osasta kotitöitä- tai ainakin ne ovat ihan siedettäviä. Sitten on niitä toisenlaisia askareita. Niitä, joiden tekemistä lykkää niin pitkään kuin mahdollista. Joiden tekemättä jättämiselle keksii enemmän kuin mielellään erinäisiä syitä. Tekosellaisia.




Mulle ikkunoiden pesu on sellainen elämää suurempi ponnistus. Ja tiedän- ei se sitten niin paha ole kun siihen ryhtyy. Mutta se aloittamisen vaikeus. Huoh. Sama taitaa päteä näihin muihinkin hankaliin hommiin.Vaatehuoneen perusteellinen siivous. Valokuvien teettäminen ja sitten vielä järjestely. "Tärkeiden" papereiden läpikäynti (laatikosta jossa mm. päiväkerhon kevään ajan ohjelma vuodelta 2011). Lasten säästettyjen "niiden suloisimpien" piirustusten ja askartelujen läpikäynti- tuon tein juuri ja aloittaessani mietin että on se hyvä kun kävin ne kuitenkin viimeksi läpi korkeintaan puoli vuotta sitten. Totuus paljastui päivämääristä. Aikaa oli kulunut kaksi vuotta ja rapiat. Vanha suomalainen sananlasku on kuitenkin oikeassa. Lopussa kiitos seisoo. Paperikasat eivät vyöry päälle ja hetken on helpompi hengittää. Kuvat eivät tällä kertaa liity tekstiin mitenkään. Parempi niin.











Aurinkoista pakkasviikonloppua-
meillä viikonlopun vietto alkaa pienen väen pikkujoulujuhlalla, kohta talo täyttyy pienistä ja suuremmistakin tonttuilijoista!


perjantai 22. marraskuuta 2013

Marraskuuta

Kuvia viime sunnuntailta. Samalta maisema näyttää edelleen. Lunta odotellaan. 















Iloista viikonloppua!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Menneitä

Viimeisen viikon aikana on vietetty isänpäivää, 
omaa synttäripäivääni ja sukuun on syntynyt pieni tummatukkainen tyttövauva- 
samalla synttäripäivällä kuin minä. Tämän pienen tytön myötä minusta tuli isotäti; aika huimaa <3




Juhlatamineille on siis tiedossa yllinkyllin käyttöä jatkossakin- 
joulunajan lukuisten juhlien lisäksi tiedossa on tulevan kuukauden aikana yhdet ylioppilasjuhlat ja ristiäiset.




Vielä viimeinen vilkaisu käsilaukkuun ja lähdetään isänpäivälounaalle.




Tyttöjen mekot Wheat, alla tyllihameet ja sukkikset Pdl. 
Pojan neule Pdl, housut ja hattu Kappahl, lämminvuoriset tennarit Petit by Sofie Schnoor.




Isoveljen isänpäivä sujui työharjoittelun merkeissä mutta tauolla pikkusisko pääsi syliin <3




Isi sai kasakaupalla toinen toistaan suloisempia kortteja ja itsetehtyjä lahjoja- 
joukossa myös kultamitali.




Mun tämänhetkinen suosikkitunika pääsi ylle myös synttärikahvipöytään. 
Kyseessä on oikeastaan mekko mutta ihan mekkona en itse halua käyttää.
Odd Molly, Wigwam dress. 




Ihania hetkiä takana kuluneen viikon aikana- 
ja toivottavasti paljon vielä edessä. 
Viikon aikana mielessä ollut myös toisenlaisia tunnelmia- 
kaukaa kuultuja muistutuksia siitä, kuinka elämä on kallisarvoinen. 
Jonkun matka katkeaa niin yllättäen. 
Vaikka tapahtumat eivät ole lähipiiristämme ovat ne koskettaneet. 
Samanlainen elämäntilanne, samanikäisiä pienten lasten vanhempia- 
ja vakavan sairauden tai onnettomuuden edessä jokainen on keinoton. 
Kuinka usein itsekin on miettinyt kuinka onnen saavuttaa, mistä ainesosista se koostuu. 
Miksi on niin vaikeaa muistaa mikä lopulta merkitsee. Onni on tässä ja nyt. 
Onni on elämä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Nyt se alkaa.

Joulun odotus. Tai ollakseni rehellinen; taisi se alkaa jollain tasolla jo viimeistään elokuussa. Ellei viime tammikuussa. Mutta nyt se on täydessä vauhdissa. Edes ikkunasta siintävä ei-niin-jouluinen maisema ei saa sitä laantumaan. 




Eka näkyvä merkki joulun lähestymisestä meillä on joka vuosi takan päälle pomppaava tarkkailijatonttu. Ja siellä se on tähystänyt jo muutaman hetken.




Sen lisäksi joulua ilmestyy kotiin sinne tänne, kuin huomaamatta, ihan pikkuisen vaan. Mieskään ei enää ihmettele lainkaan kodin muuttumista jouluiseksi, no, sanoisinko hyvissä ajoin.  Viime vuosien joululehdet on selailtu jälleen uusille hiirenkorville. Pipareita on paisteltu muutama pellillinen. Kieli on poltettu ensimmäisen kerran kuumaa joulutorttua puraistessa. Jouluvaloja on etsitty ja selvitelty. Tämän vuoden piparkakkutalon mallista on pidetty alustava äänestys. Lahjalistoista on olemassa ainakin pienemmällä väellä päivitetty versio nro 87. Joulusadut on kaivettu naftaliinista ja niihin on palattu kerta toisensa jälkeen. 





Lapset tutkimassa vielä varmuuden vuoksi leluhyllyn tarjontaa lahjalistaa varten. Tytöillä takit ja sortsit Pdl, sukkikset ja pitkät villasukat Noa Noa.








Ja kuten niin monessa ihanassa asiassa; odottaminen on tässäkin melkein parasta.
Vielä on edessä niin monta mukavaa puuhaa ja hetkeä.  Piparkakkutalon rakentaminen. Nuppuiset hyasintit. Lumisade ja jouluvalot pimeässä illassa. Joulukalenteriyllätysten muistaminen joka ilta ja lasten riemu aamuisin. Joulukorttien lähettäminen ja etenkin niiden saaminen. Lapset jouluessut päällä ja kasvot jauhojen tupruttamina. Kauneimmat joululaulut- tilaisuudet. Suklaarasiat pinossa. 

Eikä näissä hetkissä olla edes vielä lähelläkään varsinaista jouluaattoa. Eikä haittaa yhtään vaikka tänäkin vuonna piparkakkutalon katto romahtaisi kuorrutemassan alla (ei niin hyvä idea rakentaa tiilikattoa kettukarkkiviipaleista...), kuusi kaatuisi innokkan pienen ihmisen tohinasta tai riisipuuroannoksen  päälle tulisikin siroteltua kohtalainen suolakerros. Jouluun kuuluu yllätykset- ja hyvä niin.

Iloista isänpäivää <3

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Iltapalalla



Hämärä ottaa valtaansa tässä vaiheessa vuotta jo varhain. Kesällä alkuilta on vielä aivan hyvä aika kyläillä, ulkoilla ja puuhastella vaikka mitä- nyt loppusyksystä ajatukset kääntyvät samaan kellonaikaan jo iltapuuhiin. Yhtenä iltana iski inspiraatio ja lasten suureksi hämmästykseksi äiti leipoi iltapalapöytään muffinseja. Saivat huomattavasti suotuisamman vastaanoton kuin normineljänviljanpuuro. Ja kas, yht´äkkiä iltapala oli melkein kuin juhlaa.







Masut pullollaan oli hyvä siirtyä sohvannurkkaan iltasatujen pariin. Kestosuosikin "Arvaa kuinka paljon sinua rakastan"- tarinan lisäksi lapset valitsevat mielellään jokainen oman kirjan lukulistalle. Ja jostain syystä äidin mieleen on tässä kohtaa nämä pienet kirjaversiot. Ääneenlukua kun tulee tälläkin sabluunalla ihan mukavasti kun kirjoja on sitten sen varsinaisen iltasadun lisäksi vielä nämä kolme pikkuista bonuskirjaa.
Näillä pikkukirjoilla on myös pelastettu monenmonta reissua- muutama mahtuu kivasti käsilaukkuun.





Pyhäinpäivää meillä vietettiin 16-vuotissynttäreiden merkeissä. Monena vuonna marraskuun lapsi on toivonut itselleen halloweensynttäreitä ja niitä on vietetty useasti. Niistä on kasakaupalla kivoja muistoja-
viime vuosina synttärisankarilla ei enää ole ollut toiveita teeman suhteen ja meidän perheen halloweenkoristelut jäivät tähän:




Mukavaa sunnuntai-iltaa!