lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulu joka päivä






































Taika vielä on, mutta samalla taika alkaa jo raueta. 
Jotenkin niin totesi Pauli Hanhiniemi taannoin "Vain elämää"- sarjassa. 
Sama pätee jouluun. Joulun taikaan. Taika on vielä, mutta ilmassa on jo muutoksen tuulet. 
Ja niin, onneksi joulu ei ole joka päivä. 
Vaikka enemmistö meidän pienestä väestä taitaa sitä hartaasti toivoakin.
Tavataan taas ensi vuonna!


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulurauhaa











Tähän jouluun valmistautuminen on pitänyt sisällään monenlaista käännettä ja tapahtumaa. 
Nyt toiveissa pieni pala joulurauhaa. 
Sitä toivomme jokaiseen kotiin -
rauhallista joulua sinulle!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulupaloja

























On tehty valmisteluja, on fiilistelty. 
On tavattu ystäviä, toimitettu tontun asioita.
 On laulettu sydämen kyllyydestä kauneimpia joululauluja, on nähty suloisia jouluisia esityksiä. 
On käyty hakemassa joulupöydän antimia ja ihasteltu postipojan kantamia jouluisia tervehdyksiä.
Tule Joulu, me ollaan jo odotettu!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Leipurit



Leipominen on mulle yksi niistä asioista joiden parissa pää tyhjenee ja mieli kirkastuu. 
Taikinan vaivaamisessa käsin on jotain maagista. Lisäksi leipominen on myös lasten suosikkipuuhaa- ja takuuvarma keino saada sisarusten nahinaan käyttämä energia kanavoitua hetkeksi johonkin mukavampaan tekemiseen. Eikä ne valmiit leivonnaisetkaan yleensä hukkaan mene.
Näiden edellämainittujen syiden seurauksena meillä leivotaan aika usein. Ainakin pari kertaa viikossa.
Ja aina löytyy innokkaita apulaisia.
Jopa niin innokkaita että jääkapille jonotetaan jotta ehtii ensimmäisenä auttaa äitiä.



















Tällä kertaa me leivottiin korvapuusteja, pipareita ja piparipullia. 
Ja kaikki tuli syötyä.

Mukavaa viikon jatkoa!




lauantai 14. joulukuuta 2013

Tuntemattomalle kaksivuotiaalle

Olen halunnut tallentaa tähän blogiin niitä hetkiä, joiden toivon säilyvän muistoissani. 
Syystä tai toisesta. Haluan käsitellä asioita pääosin positiivisella asenteella. 
Tämän tekstin aihe ei ole positiivinen. 
Haluan silti muistaa tämän uutisen ja tunteet joita se herätti.
Luin uutisen kaksivuotiaasta. 
Hylätystä, itkevästä kaksivuotiaasta jonka 17- vuotias poika onneksi löysi ja pelasti. 
Pienestä, pelkkään vaippaan puetusta kaksivuotiaasta joka kasvot ruhjeilla itki joulukuisessa maassamme yksin, hylättynä, pahoinpideltynä.
Luin- enkä nukkunut seuraavana yönä. 
Mietin lapsia, vanhempia, elämää.
 Mietin miten syntyy tunneside lapsen ja vanhemman välille- ja miksi se jää joskus syntymättä? 
Mistä kumpuaa suojelunhalu omaa ja toisen lasta, elämää, kohtaan- ja miksi jollain meistä ei sellaista suojelunhalua ole? 
Miksi joillain vanhemmilla ei ole tarvetta, halua, voimavaroja suojata lapsiaan pahalta- joskus itseltään? Paljon kysymyksiä. Vähän vastauksia. 
En tiedä tapauksesta sen enempää. 
En tiedä onko teon takana vanhempi vai joku muu lapsen lähipiiriin kuuluva. 
Suojelunhalu pitäisi ylettyä biologisten siteiden yli. Sen pitäisi koskettaa ihan jokaista.
Rahaongelmat, päihteet, mielenterveysongelmat, jaksamattomuus eivät ole selite. 
Varakas perhe ei ole yhtä kun onnellinen perhe. Eikä päinvastoin. 
Mikä on ihmisyyden mittari? Minulle se on kyky ottaa huomioon ja huolehtia kanssaihmisistään. 
Tuolla kotiinsa pyöräilleellä 17- vuotiaalla oli onneksi jotain, mitä ei rahallakaan saa. 
Kyky tuntea myötätuntoa. 
Tiedän että tämä tapaus ei ole globaalissa mittakaavassa harvinaista. 
Hylätty lapsi vaipoissaan itkemässä. 
Tiedän että surullisia, lapsia ja perheitä koskevia uutisia tulee jatkossakin. 
Maailma ei ole jokaiselle onnellinen paikka olla ja elää. 
Mutta tiedän myös, että sinä hetkenä kun tällaisen uutisen voi sivuuttaa pysähtymättä jotain peruuttamatonta on tapahtunut. 
Kyky tuntea myötätuntoa on katoamassa. Ihmisyyden perusta. 
Ja jos jonkun ominaisuuden omissa lapsissani haluaisin nähdä on se kyky tuntea myötätuntoa. 
Eläytyä toisen asemaan. Tehdä niinkuin tuo urhea 17- vuotias. Auttaa silloin kuin toinen apua tarvitsee.


Rauhallista joulun aikaa.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Itselleen riittämisen jalo taito


Vaikeimpia asioita arjessa.
Syksyn aikana oma riittävys ja riittämättömyys on noussut mieleen monessa kohtaa.
Kuinka joskus tuntee riittävänsä niin moneen ja kuinka välillä huomaa pettyvänsä itseensä-
en riitä, en jaksa, en ehdi.
Vertaamalla itseään muihin pettyy melko varmasti- aina löytyy joku fiksumpi, kauniimpi, rikkaampi.
Jollain on aina kekseliäämpiä ideoita, kivempi koti ja mukavammat appivanhemmat.
Jonkun lapset käyttäytyvät mallikkkaammin, pomo on reilumpi ja mies osallistuvampi.
Oma elämä alkaa tuntua taakalta- elämä joka kuitenkin on lahja itsessään.
Jostain syystä monesti huomaa kuitenkin omasta elämästään ne epäkohdat
eikä niitä asioita jotka ovat hyvin.
Ehkä ajautuu tilanteeseen jossa kaikki omassa elämässä on jo lähtökohtaisesti riskissä epäonnistua.
Ja mikä sitten riittää?
Usein läheisille paljon vähempi suorittaminen kuin millaisia vaatimuksia itselleen asettaa.
Joulun aikaankin voi helposti liittyä paineita erilaisten, kivojenkin, asioiden tekemisestä.
Mukavasta yhdessäolon juhlasta voi muodostua täydellisyyden tavoittelijan miinakenttä.
Voisiko aikuinenkin vain todeta "sä oot semmonen, mä oon tämmönen- ihan ihminen"-
ja jopa ihana ihminen.
Sinä hallitset parhaiten oman elämäsi käänteet- kuka muu muka?




Leppoisia jouluvalmisteluja!


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Lehtihyllyllä


Pidän lukemisesta. Romaaneista, elämänkerroista, joskus dekkareistakin.
Mulla on aina ollut kausia jolloin kirjoja on tullut luettua useampi viikossa-
ja kausia jolloin kuukausiin ei saa yhtään kirjaa päätökseen.
Etenkin niinä aikoina kun kirjat tuntuvat pölyyntyvän yöpöydälle
lehdillä on ollut iso rooli niissä "omissa hetkissä".
Lehtihyllyltä on tarttunut usein mukaan luettavaa
ja erinäisiä julkaisuja postipoika on saanut kantaa kotiinkin saakka.
Tällä hetkellä en tilaa lehtiä- mutta usein niitä ostoskärryn pohjalle ilmestyy.
Mitä milloinkin- viime kuukausina sisustuslehdistä suosikiksi on noussut "Älskade hem".
Koteja mun makuun, oiva tilaisuus muistella unohduksiin painunutta ruotsin kielen taitoa
ja edullinen hinta (3,50e).
 Siinä mulle jo tarpeeksi syitä napata lehti kotiin luettavaksi.
Suosittelen. Kivaa viikon jatkoa.



 Klicka för större bild


 





Klicka för större bild







Klicka för större bild




Kuvat Älskade hem- lehden kotisivuilta.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Pieni pala Porvoota

Porvoolla on jokin erityinen paikka mun sydämessä. Siellä tulee piipahdettua muutaman kerran vuodessa- ja jotenkin se on vähän kuin ulkomailla kävisi. 
Tykkään pienen kaupungin helposta hallittavuudesta ja siitä, kuinka vanhaa on vaalittu.
Usein vierailut Porvoossa on päiväreissuja mutta välillä on kiva jäädä yön yli. 
Ehdottomasti paras yöpaikka on löytynyt suloisesta "Pariisin Ville"- hotellista. Siellä yövyimme viime vuonna elokuussa ja sinne palaamme varmasti. 
Pari viikkoa sitten olimme tyttöporukalla viettämässä joulun avausta ja pikkujoulua Porvoossa. 
Tässä tunnelmia sieltä. 
Luulen että vielä tänä vuonna on käytävä uudemmankin kerran fiilistelemässä vanhan kaupungin kujilla. Onneksi matka ei ole pitkä.



































Leppoisaa lauantain jatkoa!