torstai 30. lokakuuta 2014

Läpi repaleisen lokakuun



Lokakuu.
Enää ei voi edes teeskennellä että kesästä olisi jäljellä hitustakaan. 
Kellastuneita lehtiä ja syysmyrskyjä.
Sairastelua ja pimeneviä iltoja.
Aamun hämärää ja ensimmäisiä jääkukkia kuistin laseissa.
Maan tuoksu.
Viimeisten muuttolintujen äänekkäät parvet.
Lehtiensä menettäneiden puiden alastomuus.
Karua- ja silti jotenkin niin kaunista.
Kirjattu kai jo tämän maan lapsen geeniperimään.
Kyky nauttia näistä hetkistä.
Sietää pimeää.
Kääntää jotain mielessään uuteen asentoon 
vuodenaikojen vaihtuessa.

























Hyvää viikonloppua!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!