perjantai 30. tammikuuta 2015

Asioita joiden en toivoisi jäävän unohduksiin



Nukkuvan lapsen ilmeet. 
Pienillä kasvoilla tanssii koko tunteiden kirjo. 
Ja minä seuraan vierestä pienen lapseni matkaa unten teillä, 
tietämättä mihin polku johdattaa. 
Ja mietin- vielä saan olla vieressä seuraamassa, 
vielä lapseni on minulla lainassa.

Aamuista hymyä loistavat vauvan kasvot
 jotka säteillen kertovat 
"ihanaa nähdä, edessä uusi hauska päivä". 
Aamuyön tunteina pienet sormet 
puristuineina etusormeni ympärille. 
Kertoen "olet minulle kaikki, ethän häviä vierestäni".  
Ja minä, väsymyksestä huolimatta, 
olen ohikiitävän hetken onnellisempi kuin koskaan aiemmin, 
onnellisempi kuin koskaan tulen olemaan.






Leppoisaa viikonloppua sinulle!



12 kommenttia:

  1. ♥ Lepoisaa viikonloppua Sinullekin ♥

    VastaaPoista
  2. Aivan Ihana teksti, ja ehkä vielä ihanampi kuva <3 Muistan niin hyvin itsekin tuon tunteen: kun kello neljän jälkeen aamuyöstä pienestä sängystä kuuluu kitinää, jokeltelua tai muuta kuin kutsuen: Äiti, tule tänne! Itse olisi voinut hyvinkin vielä nukkua. Mutta, kun pienen kaverin naama levähtää sädehtivään hymyyn, ei vain voi olla tyytymätön. Ja pian vierestä kuuluu taas suloista tuhinaa, ja sormet ovat kietoutuneet omasi ympärille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Niinpä- ei taida maailmassa olla montaa muuta syytä jonka vuoksi jaksaisi katkonaisia yöunia yhtä mielellään kuin näiden pienten ihmisten vuoksi jaksaa. Toki paremmatkin yöunet otetaan ilolla vastaan sitten kun niiden aika on :) Kivaa sunnuntaita sinulle ♥

      Poista
  3. Tämä ja edellinen postauksesi ovat mielettömän kauniita ja koskettavia. Välillä tuntuu, että elämä juoksee niin kovaa, että ei meinaa itse pysyä omassa elämässään mukana. Mutta muistan vieläkin ne ajat, kun kotona oli pieni vauva. Maailma ja aika tuntuivat pysähtyneeltä <3 Kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna kauniista sanoistasi ♥ Mulle yksi tärkeimpiä asioita tämän blogin pitämisessä onkin laittaa muistiin joitain tunnelmia tästä arjen keskeltä. En ole oikein hyvä pitämään päiväkirjaa, se aina unohtuu- tänne toivon muistavani paremmin taltioida tunnelmia. Kun, ihan niin kuin sanoit, aika juoksee niin lujaa ettei perässä pysy. Tämä vauva- aika on jollain tavalla irrallaan monesta kiireestä- ja näihin tunnelmiin haluan ehkä joskus sitten vuosien päästäkin muistoissa palata ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi!