keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin?



Kysymys joka herättää välillä suurta voimattomuutta.
Kun tuntuu ettei mielessä ole mitään, 
mitä ei olisi jo sillä viikolla syöty.
Kun ainaiset arkiset ruuat aiheuttavat jo ajatuksen tasolla puistatusta.
Lisäksi on vielä tämän ajan ilmiö-
 jossa ruokailusta on tullut eräänlainen suoritus, 
ehkä jopa äitiyden mitta.
Olisi vältettävä sokeria, rasvaa, vehnää, lisäaineita ja vääränlaisia kypsennystapoja. 
Ihan vain muutamia mainitakseni.
Olisi tarjottava lapsille raakaruokaa ja superfoodia.
Lähellä tuotettuna tietenkin.

Minulle "mitä tänään syötäisiin?"
on kysymys johon voin päivästä ja vireydestä- 
ja kauppareissun ajankohdasta- 
riippuen keksiä monenlaisia vastauksia.
Kaikilla ei näin ole.
Joku muu perheenäiti jossain, 
ei edes kovin kaukana, 
miettii "mitä tänään syötäisiin?"- 
ja sillä kysymyksellä on aivan toisenlainen kaiku. 
Siinä pohdinnassa ei uhrata ajatustakaan e- koodeille,
kaksi kertaa viikossa tarjottavan kalan alkuperälle tai tomaattien kasvatuksessa käytetyille torjunta-aineille.
Sen kysymyksen kaiku on konkreettinen.
Onko meillä tänään mitään, mitä voisimme syödä?
Onko minulla mitään, millä tänään ruokkisin lapset?





Hetken muistan tämän.
Mitä tänään syötäisiin?
Mitä vain kaapista löytyy.
Hyvällä ruokahalulla.


Hyvää loppuviikkoa sinulle



9 kommenttia:

  1. Hyvä, ajatuksia herättävä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa ♥ tämä asia on pohdituttanut kovasti viime aikoina- varmasti montaa muutakin!

      Poista
  2. Samaa mieltä, hyvä kirjoitus. Just meillä oli tytön synttärit ja oikeaa jauhojen ja sokerin juhlaa. En tunne huonoa omaatuntoa näistä, mutta ihan pikkuisen harmitti ja ärsytti kun yksi synttärivieras kommentoi asiaa. Ei kyllä viisivuotias arvosta sitä, jos synttäritarjoiluna on vettä ja itse kerättyjä mustikoita pelkästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä Minna! Tuntuu että monelta on kadonnut suhteellisuudentaju tänä "ruokahysterian" aikana. Koskas niitä "vaarallisia" herkkuja sitten syödään jos ei synttärijuhlissa :) ? Ja meillä kyllä muulloinkin :) Sitä paitsi- vähän mietityttää millainen suhde ruokaan syntyy niillä lapsille joilla lähes kaikki on kiellettyjen listalla (allergiasyyt on sitten tietysti asia erikseen). Uskon että harmitti vieraan kommentti tarjoiluista- eikä kommentoijalta erityisen hyvää käytöstä huomautella tuollaista. Myöhästyneet onnittelut viisivuotiaalle!

      Poista
  3. Aivan ihana postaus, olen niin samoissa ajatuksissa ollut! Mietin juuri eilen, että mitä syötäisiin. Ai ei voi eikä jaksa. Sitten siinä on nämä toiset puolet. Tänään totesin, että sitä mitä eilisestä jäi jäljelle. Itse en ymmärrä sitä, että jotkut aikuiset jaksavat nipottaa siitä, että lapsille annetaan päiväkodissa pannaria ja hilloa. Tai leivotaan pullaa. Itse olen iloinen, että meidän pojan päiväkodissa jaksetaan leipoa pipareita, pullaa ja sämpylöitä. Ja lapset saavat niitä itsekin syödä. Toisilla ei sitten tosiaan ole mitään, siinä on ajateltavaa kun joskus meidän maailmassamme jaksetaan nipottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Tuota en ymmärrä minäkään- kuinka arvokasta on monessakin mielessä se että lapset pääsevät osallistumaan ruuan valmistukseen ja leivontaan. Tässäkin tapauksessa suhteellisuudentaju tuntuu hukkuneen- voiko jollekin todella olla oikein ongelma päiväkodissa pannukakun kanssa tarjottu hillo ja sen sokeripitoisuus!?! Väistämättä herää ajatus että se "joku" ei ole todellisia ongelmia kohdannut. Äärimmäisyys on mielestäni arveluttavaa asiassa kuin asiassa- niin tässäkin. Ja tosiaan- niinkuin edellisessä kommentissani mietin- pohdinnan paikka on myös siinä millainen suhde ruokaan ja ruokailuun tämän trendin mukana kasvaville lapsille ja nuorille syntyy. Joten pullat ja sämpylät kunniaan :)

      Poista
  4. Ihana teksti! Niinpä..ajatuksia herättävä..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!