perjantai 6. helmikuuta 2015

Entä jos ja mitä sitten



Joskus se iskee. 
Huoli jolle ei ole oikeastaan edes nimeä. 
Kaivertaa vatsanpohjassa. 
Saa aikaan unettomia öitä,
huokausten täyttämiä päiviä. 
Pistää tarkistamaan toisen kerran 
olihan pienellä lämpimästi päällä ja 
tulihan ekaluokkalaisen luistelukypärä mukaan. 
Käskee varomaan autot kolmeen kertaan 
ja vielä yhden ylikin. 
Silmäilee korkealle telineeseen kiipeileviä lapsia 
ja on siinä hilkulla kieltää, varoittaa, pysäyttää. 

Koska- entä jos? 
Jos jotain- mutta mitä?

Huoli ei kerro, ei hellitä.
Ne rakkaimmat haluaa pitää lähellä, suojassa, turvassa. 
Mutta kukaan ei pysty, ei voi. 
Huoli on työnnettävä taka-alalle, 
nielaistava ylimääräiset varoitukset. 

Maailmaan nämä lapset ovat syntyneet- 
ja maailmaan heidän on päästävä.
Äidin osana seurata heidän menoaan, 
huokaista hiljaa- ja toivottaa hyvää matkaa.






Rauhallista viikonloppua sinulle




12 kommenttia:

  1. Niin se on! Just äsken soitin miehellä, että olethan töissä? Vastasi hämmentyneenä,että missä sitten. Fb silmiini pomppasi uutinen useamman auton kolarista aika lähellä miehen työpaikkaa ja kuva sai ensi vilkaisulla näyttämään, että siinä voisi olla meidän auto. No se meidän auto seisoo tulla katoksessa ja kuvassa oli kaiken lisäksi pakettiauto :D mutta kyllä taas pelästyin. Itseäni oikein ärsyttää, miksi aina huolin ja pelkään, energia kannattaisi suunnata johonkin muualle,mutta minkä sitä itselleen voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielikuvituksella on valtavat voimat- itsekin olen muutaman kerran säikähtänyt kovasti vähän vastaavanlaisissa tilanteissa. Tosiaan- murehtiminen ei auta eikä estä mahdollisia vahinkoja tapahtumasta- mutta haastavaa on itseään muuttaa tässä(kin) asiassa :) Leppoisaa lauantaita!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa viikonloppua myös sinulle ♥

      Poista
  3. Kuulostaapa tutulta =) kauniisti kirjoitettu, kunpa sen huolen muistaisi jättää taka-alalle eikä ottais sitä esiin liian pienistä. Itselleni se on hirmuisen vaikeaa. Vahdin 14-vuotiasta tytärtäni kuin haukka ja heti alkaa sydän hakkaamaan ku puhelimeen ei vastata. ÄITIIII se oli taas äänettömällä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalaa se on täälläkin- ja niin tuttua tuo huolen herääminen kun puhelimeen ei vastata. Meillä 17-vuotias esikoinen on saanut kuulla asiasta kerran jos toisenkin :D Ja luulenpa ettei nämä pienemmätkään tule aikanaan helpommalla pääsemään/päästämään, unettomia öitä siis tiedossa jatkossakin :D Kivaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  4. Pojan mäenlaskusessioita seuratessani pakotan itseltäni silmät ja suun kiinni. Ja sitten menoksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on melkein parempi pysytellä kauempana niistä hurjimmista rinteistä :D Mukavaa viikonlopun jatkoa ♥

      Poista
  5. Kauniisti kirjitettu ja niin ihana kuva lopuksi ♥ Totta joka sana.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!