maanantai 24. elokuuta 2015

saako väsyä



Saako
väsyä
olla
uupunut
valittaa
toivoa muutosta
jos
ei
ole
kuolemansairas
miehensä jättämä
kolmosten äiti
velkavankeudessa
perheensä ainoa eloonjäänyt
Saako
valittaa
väsyä 
olla uupunut
jos
ei
ole
jäänyt työttömäksi
rekka-auton yliajamaksi
kodittomaksi
vaille yösijaa
Saako 
valittaa
olla
väsynyt
uupua 
ihan vain 
pesemättömistä
pyykeistä
pätkäunista
pohjaanpalaneista 
puuroista
hammassärystä
ovenkarmiin kolahtaneesta
pikkuvarpaasta
vauvan
lyhyistä päiväunista
pöydälle
kaatuneesta
maitolitrasta









Joskus
tuntuu
että
unohdetaan
kuinka
jokaiselle
meistä
oma
murhe
voi
tuntua
suurelta.
Siltä
pisaralta
joka
saa
tulvan
muodostumaan.

Valittaminen
ei
murhetta
poista
tai
tilannetta
ratkaise-
mutta
joskus
se
vaan
helpottaa.

Vaikka
murhe
ei
olisikaan
se
kaikista
SUURIN
tai
surullisin.

Silti
joskus
saa
valittaa.
Luvan
kanssa.
Puolin
ja
toisin.

Ja
erityisen
onnellinen
on
jos
joku
kuuntelee
satunnaisen
valituksen
ymmärtäväisesti
ja
antaa
mahdollisuuden
kertoa
murheensa
ilman
vähättelyä.

Toivottavasti
jokaisella
meistä
on
sellainen
ystävä-
ja
toivottavasti
osaan
itse
olla
sellainen
kuuntelija.



Ystävällisiä hetkiä sinulle!




2 kommenttia:

  1. Niin totta joka sana:)Itsekin täällä poikkeuksellisen väsyneenä ja sen myötä kaikki tuntuu todellista isommilta vastuksilta:(nyt yritän ladata auringosta voimaa ja iloa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä piittala ❤ mukavaakuulla että jollain muullakin on samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia! Ihanasti tuo aurinko meitä hellikin, toivotaan aurinkopäiviä ja mukavia hetkiä myös syyskuulle! Kivaa loppuviikkoa sinulle ❤

      Poista

Kiitos kommentistasi!