tiistai 1. syyskuuta 2015

näkymätön



Sateenkaaren
tuolla
puolen
muutut
jälleen
näkyväksi
saat
takaisin
äänesi
kauan
sitten
vaienneen
turhiin
pyyntöihin
kuihtuneen
Sateenkaaren
tuolla
puolen
saat
taas
olla
lapsi
leikeissäsi
keijut
ja
prinsessat
ystävänäsi
saat
nauraa
itkeä
iloita
tuntea
riemuita
Sateenkaaren
tuolla
puolen
tuuli
tuudittaa
uneen
pienen
sadepisarat
turvanasi
Aurinko
herättää
väsyneen
kuiskaa
korvaan
huomenen
sulkee
syliinsä
liian
varhain
maailman
julmuuteen
matkansa
päättäneen
Sateenkaaren
tuolla
puolen
rakkaus
ei
lopu
milloinkaan
ihminen
ei
halua
toiselle
pahaa
kukaan
lastansa
ei
halua
satuttaa
Sateenkaaren
tuolla
puolen
värit
palaa
elämääsi
älä
pelkää
muutut
jälleen
näkyväksi






Kaikille
niille
lapsille
joiden
näkymätön
hätä
on
jäänyt
huomaamatta.


Toivottavasti
sinä
ja
minä
- me -
näemme
jatkossa
selvemmin.






8 kommenttia:

  1. Julmuus - niin kestämätöntä, niin sietämätöntä! Mutta niin lohdullinen sanoma kirjoittamassasi tekstissä <3 aivan ihana kirjoitus jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ Julmuus toisia ihmisiä, lapsia kohtaan on niin käsittämätöntä ja todellakin, sietämätönä. Näistä tunteista syntyi tämä teksti- varmasti siinä haki lohtua myös itselleen.

      Poista
  2. Aivan ihana ja koskettava teksti! Toivottavasti tosiaan voisimme nähdä paremmin ja syvemmin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤. Niinpä, sitä niin toivoisi että jokaisella pienellä ihmisellä olisi ainakin yksi aikuinen tukena ja turvana ❤

      Poista
  3. <3 kiitos näistä sanoista,toivon jokaiselle yksinäiselle pienelle ymmärtäviä ystäviä <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!