perjantai 30. tammikuuta 2015

Asioita joiden en toivoisi jäävän unohduksiin



Nukkuvan lapsen ilmeet. 
Pienillä kasvoilla tanssii koko tunteiden kirjo. 
Ja minä seuraan vierestä pienen lapseni matkaa unten teillä, 
tietämättä mihin polku johdattaa. 
Ja mietin- vielä saan olla vieressä seuraamassa, 
vielä lapseni on minulla lainassa.

Aamuista hymyä loistavat vauvan kasvot
 jotka säteillen kertovat 
"ihanaa nähdä, edessä uusi hauska päivä". 
Aamuyön tunteina pienet sormet 
puristuineina etusormeni ympärille. 
Kertoen "olet minulle kaikki, ethän häviä vierestäni".  
Ja minä, väsymyksestä huolimatta, 
olen ohikiitävän hetken onnellisempi kuin koskaan aiemmin, 
onnellisempi kuin koskaan tulen olemaan.






Leppoisaa viikonloppua sinulle!



torstai 29. tammikuuta 2015

Tämä talo on koti



Koti tuntuu liian pieneltä, puristavalta, väärän väriseltä ja tunkkaiselta.
Tekisi mieli vaihtaa kaikki; lattiat, seinät, katot ja huonejärjestyskin.
Suunnittelen, puhisen ja tiuskin pari päivää.
Sitten, aurinkoisena aamuna herään.
Keitän teetä, katson ympärilleni.
Pidän näkemästäni.
Tapeteista, itse valituista.
Keittiön kaapeista, mieheni maalaamista. 
Mummon perinnöksi jättämistä huonekaluista.
Kierrätyskeskuksesta löytämästäni astiakaapista.
Mitä sitten vaikka huonejärjestys ei olekaan toiveideni kaltainen?
Mitä sitten vaikka neliöitä olisikin hieman liian vähän?
Näiden seinien sisällä ovat rakkaimmat.
Tämä talo on koti.
Ei lähellekään täydellinen- 
mutta täynnä rakkaita muistoja.
Tärkeä meille.












Onnellista päivää sinulle







tiistai 27. tammikuuta 2015

Asioita joiden hoitamista ei kannattaisi jättää viime tippaan




Hammaslääkäriin meno. 
Auton tankkaus. 
Kirjaston lainojen uusinta. Vessapaperin ostaminen. 
Uimapuvun sovittaminen ennen hallireissua. 
Imurin pölypussin vaihtaminen. 
Juhlasukkahousujen osto. 
Tässä muutama viimeisimmistä asioista 
jotka olisi voinut hoitaa hieman aiemmin- 
jos olisi muistanut.
Lisäksi on pitkä lista asioita, 
joiden osalta olen jo unohtanut mitä pitikään muistaa. 
Ehkä ensi kerralla. 
Tai ehkä ei. 
Taidan olla ikuinen viimehetkessä eläjä. 









Iloista viikkoa sinulle





sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kuuden kuukauden ikäinen




Täällä tapahtuu harva se päivä jotain 
ensimmäistä kertaa.
Takana on jo ensimmäinen 
käännös selältä vatsalleen ja toisinpäin,
ääneen nauru ja varpaiden löytyminen suuhun. 
Ensimmäinen lusikallinen bataattisosetta 
ja pienet kädet tarrautuneena 
tiukasti isosiskon hiuksiin.
Uusien äänten löytyminen kähisemisestä kirkumiseen.
Se hetki kun isommat sisarukset huutavat 
"äitiii, tuu hakeen toi vauva, 
me ei kuulla mitään telkkarista".
Ensimmäiset yksinleikityt 10 minuuttia lattialla.
Leveä hymy lusikasta löytyneen päärynäsoseen jälkeen. 

















Onnea rakkaalle puolivuotiaalle 




perjantai 23. tammikuuta 2015

Tällainenkin voi olla ihan hyvä päivä



Jääkaappi tyhjää täynnä.
Pakkasta lähes 20 astetta ja pienimmällä kuumetta.
Kauppareissu siirtyy tulevaisuuteen.
Vuoteet petaamatta ja lapset pyjamissa lounasaikaan.
Aamianenkin vasta syötynä.
Kahvimaito lopussa.
Kiukku alkaa kiertää korvan takana. 
Sitten päätän toisin.
Ei kiirettä, pyjamat voi pitää iltaan.
Lapsille lounaaksi munakokkelia-
kaikki tykkäävät.
Päivän ohjelmassa unohduksiin jääneiden palapelien kasausta-
lapset innostuvat.
Jääkaapista kahvin sekaan vispikermaa.
Välipalaksi pakastimesta korvapuusteja.
Tällainenkin voi olla ihan hyvä päivä.













Hyvää päivää myös sinulle



tiistai 20. tammikuuta 2015

Silmiensä sulkemisen jalo taito- ja muuta äitiydestä



Joskus törmään kysymykseen " kuinka ehdit" 
liittyen viiden lapsen äitinä olemiseen 
ja muuhun elämään. 
Totuus on, 
että on paljon sellaista, mitä en ehdi. 
Ja on paljon sellaista, 
miltä olen oppinut sulkemaan silmät. 
Ja paljon paljon on sellaista, 
mitä mielestäni ei tarvitsekaan ehtiä.

Teen asioita, joita täytyy tehdä- 
ja sen lisäksi asioita, joiden tekemisestä nautin. 
Leipominen. 
Sohvatyynyjen järjestely ja 
sisutuksellisten asioiden pohtiminen 
pää kallellaan. 
Lasten kanssa askartelu.
Sen "vähän paremman" ruuan laittaminen. 
Lasten leikkien seuraaminen sohvalta 
kahvikuppi käden ulottuvilla. 
Lukuläksyjen kuulostelu- 
kuinka ihanaa on kuunnella 
oman lapsen kirjoittamia tarinoita. 
Lukeminen. 
Musiikin kuuntelu.
Valokuvaus.
Ystävien tapaaminen.

En siivoa enempää kuin 
kodin viihtyvyyden kannalta on tarpeen. 
Minua ei useinkaan ole löytänyt 
hiekkalaatikon reunalta. 
En koe tarvetta tietää kaikkea koko maailman tapahtumista- 
siksi seuraan uutistulvaa pintapuolisesti. 
En ainakaan tällä hetkellä kuulu 
toimikuntiin tai järjestöihin. 
Uskon että lasten on hyvä antaa leikkiä rauhassa- 
ilman jatkuvaa aikuisen ohjailua. 
En halua liittyä facebookiin tai seurata twitteriä. 
Katselen televisioita nykyään todella vähän. 
Vanhempi tyttäreni ei viiden vanhana tunnistanut silitysrautaa.
Arvaatte varmaan, miksi.








Rentoa viikkoa sinulle


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Keittiökuvia ja haaveunia



Olen- ja olin- 
jo kauan haaveillut keittiöremontista. 
Suunnitellut, mittaillut ja unelmoinut. 
Kerännyt kuvia ja tunnelmia siitä mitä haluaisin keittiössämme "sitten joskus" olevan. 
Kunnes pysähdyin.
"Sitten joskus" voi olla viiden vuoden kuluttua.
Tai kymmenen. 
Keittiössä olen joka päivä.
Vaikka tarvetta- tai mahdollisuuksia- 
suurelle remontille ei nyt ole; 
voisinhan tehdä jotain. 
Niinpä viime keväänä vaihdoimme 
kirsikkapuunväriset laminaattitasot 
vaaleaksi käsiteltyihin puisiin. 
Lopputulos on vähän liian vaalea-
ehkä käsittelemme ne vielä uudelleen. 
Sitten joskus.
Haavekuvani keittiön korkeista vitriinikaapeista 
toteutui nyt 
pienemmässä mittakaavassa.
Ne korkeat vitriinikaapit ja 
uusi lattia ja allas ja..
Ne ehtii.
Sitten joskus.


























Tässä vielä kuva keittiöstämme parin vuoden takaa:




Kuva Krista Keltanen.



Mukavaa sunnuntaita sinulle






keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin?



Kysymys joka herättää välillä suurta voimattomuutta.
Kun tuntuu ettei mielessä ole mitään, 
mitä ei olisi jo sillä viikolla syöty.
Kun ainaiset arkiset ruuat aiheuttavat jo ajatuksen tasolla puistatusta.
Lisäksi on vielä tämän ajan ilmiö-
 jossa ruokailusta on tullut eräänlainen suoritus, 
ehkä jopa äitiyden mitta.
Olisi vältettävä sokeria, rasvaa, vehnää, lisäaineita ja vääränlaisia kypsennystapoja. 
Ihan vain muutamia mainitakseni.
Olisi tarjottava lapsille raakaruokaa ja superfoodia.
Lähellä tuotettuna tietenkin.

Minulle "mitä tänään syötäisiin?"
on kysymys johon voin päivästä ja vireydestä- 
ja kauppareissun ajankohdasta- 
riippuen keksiä monenlaisia vastauksia.
Kaikilla ei näin ole.
Joku muu perheenäiti jossain, 
ei edes kovin kaukana, 
miettii "mitä tänään syötäisiin?"- 
ja sillä kysymyksellä on aivan toisenlainen kaiku. 
Siinä pohdinnassa ei uhrata ajatustakaan e- koodeille,
kaksi kertaa viikossa tarjottavan kalan alkuperälle tai tomaattien kasvatuksessa käytetyille torjunta-aineille.
Sen kysymyksen kaiku on konkreettinen.
Onko meillä tänään mitään, mitä voisimme syödä?
Onko minulla mitään, millä tänään ruokkisin lapset?





Hetken muistan tämän.
Mitä tänään syötäisiin?
Mitä vain kaapista löytyy.
Hyvällä ruokahalulla.


Hyvää loppuviikkoa sinulle



tiistai 13. tammikuuta 2015

Kolmevuotiaan viikon suosikkipuuhat



Kolmevuotiaalla on välillä kova tekemisen puute 
isompien ollessa koulussa ja eskarissa.
Piirtäminen, prinsessaleikit ja legoilla rakentelu 
ovat suosikkeja.
Myös taikataikinan parissa aika kuluu nopeasti-
ja barbit sekä unikaverit saavat 
isot kasat herkkuja maisteltaviksi.
Olemme aiemmin tehneet vaaleasta taikinasta 
leivonnaisia kauppa- ja kotileikkeihin 
mutta nyt kokeilimme taikinan 
värjäämistä elintarvikeväreillä. 
Ja aika kivoja pastellisia sävyjä niistä tulikin












Mukavaa viikkoa






sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Tunnelmia tammikuulta



Yhtäkkiä tulikin päivä jolloin moneen 
tuntiin ei tarvinnut sytyttää valoja.
Silloin on otettava kamera esiin.
Tällaisia tunnelmia meillä oli sinä päivänä.

























Kivaa sunnuntaita 





perjantai 9. tammikuuta 2015

Talven pesä



Muutaman tammikuisen päivän ajan talvi piti pesää myös täällä.
Pumpulinpehmeä lumi peitti kuistin ikkunat. 
Tuonne olisi voinut kömpiä karhun lailla talviunille.





















Mukavaa viikonloppua!




keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Selkeyttä ihailevan rakkaimpia yksityiskohtia



Ihailen selkeitä koteja. 
Joissa tavaroita on vähän ja ne ovat harkitusti paikoillaan.
Niitä joissa lehdet, kirjat ja lelut säilytetään kauniissa koreissa tai kaapeissa.
Ihailen- ja ihastelen. 
Periaatteessa. 
Käytäntö onkin sitten toinen juttu.
Tavarakasani eivät karsiudu- päinvastoin.
Kirjapinoni kasvavat- enkä halua luopua yhdestäkään.
Ja lastenhuoneisiin ilmestyy kuin varkain uusia esineitä- kun ne ovat niin suloisia.
Pakko myöntää.
Sisälläni ei taida sittenkään asua pientä minimalistia. 




























Iloista loppuviikkoa!




maanantai 5. tammikuuta 2015

Maa(ilma)n helpoin suklaakakku kaamoksen kesytykseen



Täällä ei haaveilla terveellisemmästä ruokavaliosta.
Täällä syödään suklaata harva se päivä-
ja viimeksi tässä muodossa.
Ohje on napattu talteen pahanpäivän 
varalle Kotivinkistä 7/11
- ja kyllä niitä suklaakakun vaativia pahoja päiviä 
onkin matkan varrelle sen jälkeen osunut...




Helppo suklaakakku


100 g voita tai margariinia
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
50 g tummaa suklaata

Sulata voi. Vatkaa kananmunat ja sokerit vaahdoksi. 
Lisää vaahtoon lämmin voisula.
Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää ne taikinaan ja sekoita hellästi tasaiseksi.
Vuoraa irtopohjavuoka (n.24 cm) leivinpaperilla ja kaada taikina vuokaan.
Taikina on aika paksua, tasoita se vuoan pohjalle. 
Paloittele suklaa sormenpään kokoisiksi paloiksi ja painele taikinaan.
Kypsennä 150 asteessa noin 30 minuuttia. 
Kakku saa jäädä taikinaiseksi sisältä.
Koristele halutessasi marjoilla ja tarjoa kermavaahdon tai 
jäätelön kanssa.
Hyvää myös sellaisenaan.








Leppoisaa Loppiaista!