perjantai 23. joulukuuta 2016

joulu tulee kuitenkin


Joulu 
tulee kuitenkin


Se 
tulee sellaisena 
kuin haluaa 
ei pyydä 
ei lupaa mitään


Tulee 
olitpa mielestäsi 
valmis tai et


Joulu 
tulee jalassaan 
punaiset huopikkaat 
taskussaan 
pieni helisevä kulkunen 
lumihiutaleita olallaan 
hymykuopat kasvoillaan


Joulu 
tulee kuitenkin


Ei 
vaadi sinulta mitään 
ei odota suorittuja nurkkia 
lahjavuoria
silitettyä pöytäliinaa 
ei mäntysuovan tuoksua


Joulu tulee 
ei kysy lupaa saapua 
ei jää eteiseen 
odottamaan parempaa 
hetkeä


Joulu 
tulee kuitenkin 
tänä vuonna tällaisena 
näihin puitteisiin 
ja ensi vuonna sitten 
uudestaan


Joulu 
tulee kuitenkin 
hymähtää hiukan 
kiireisille ihmisille 
toistensa ohi katsoville


Joulu tulee 
ja 
tuo tullessaan 
pienen hetken jokaiselle


Toiselle mantelin 
löytämisen ilon 
seuraavalle kuusen tuoksun 
kolmannelle notkuvan joulupöydän 
jollekin rauhan sisimpään


Joulu 
tulee kuitenkin 
ja jokainen löytää 
sen taskusta omansa


Joulu tulee 
viipyy pienen hetken 
luonamme 
ihan kohta jatkaa 
jo matkaa


Ja
silloin 
jos oikein 
tarkkaan kuuntelee 
voi vielä kuulla 
kuinka jossain 
aikojen päässä 
sen pieni tiuku 
helisten soi















Rauhallista, 
lämminhenkistä joulua sinulle





maanantai 19. joulukuuta 2016

Miltä joulu tuntuu


Niin 
monta kertaa
 aiempinakin vuosina 
olen ajatellut samaa.

Unohtaa kiireen, 
viime hetken paniikin 
ja 
hermostumisen.

Jättää 
turhat lahjat 
ostamatta
 ja 
pelkistää ruokalistaa.

 Olla 
ottamatta paineita
muutamista
unohtuneista joulukorteista 
ja
pesemättömistä lattioista.

 Keskittyä siihen,
mikä meille 
- minulle -
 joulussa
 on tärkeää.

 Nyt,
 tänä vuonna,
taisin onnistua.

Tänä vuonna
 en ole pohtinut
 uusia makuja joulupöytään
 tai
 kattauksen viimeistä silausta.

En
ole 
uhrannut ajatuksia
 joululahjojen määrälle
 ja
onko jokaiselle varmasti 
yhtä paljon.

 En
 ole
 murehtinut etukäteen 
joulun 
lumitilannetta.

Tänä vuonna
olen keskittynyt siihen,
 miltä joulu tuntuu.

 Rauhoittaviin säveliin,
 jo lapsuudesta tuttuihin.

 Kanelin tuoksuun.
Kardemummaan kahvissa.
Lasten malttamattomaan odotukseen. 

Kynttilän valon lohtuun. 
Joulupuun rakennukseen. 

Joulun aika on nyt. 
Minulle- ja varmasti monelle-  
vuoden tärkein ja rakkain aika. 
































Lempeää jouluviikkoa sinulle


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

joulukuu




Joulukuu
on
alkanut
meillä
tällaisissa
tunnelmissa.

Vaikka
meillä
joulun odotus
aloitetaan
 lokakuun 
lopulla
ja
kotikin
koristellaan
jouluun
jo 
hyvissä ajoin
ei
joulutunnelma
saa koskaan
kyllästymään.

Joulunaika
säilyttää
vetovoimansa
vuodesta
toiseen.

Siksi
onkin
helppo
vastata
lasten
kysymyksiin
"äiti,
uskotko
joulupukkiin?"
ettei 
äiti koskaan
lakkaa
uskomasta
jouluntaikaan.

Ja
se
on
täysin
totta













































Ihanaa joulun aikaa sinulle



torstai 17. marraskuuta 2016

erään jouluhullun tarina



Olen jouluhullu. 

Koska haluan olla.

 Ja siihen on syynsä.

Muistan lapsuudestani 
joulun odotuksen, 
ne pitkät ja pimeät marraskuun viikot,
 taianomaisena ajanjaksona. 

Aikana jolloin kaikki 
oli mahdollista 
ja pimeät illatkin 
vain tonttujen salaisia 
tiedusteluretkiä 
varten tarpeellisia. 

Joulun odotus tuoksui 
kanelille ja kardemummalle,
 maistui riisipuurolle ja luumukiisselille.

Joulun alusaika täyttyi 
jouluvalmisteluista, 
askarteluista ja leipomisesta- 
lahjatoivelistan huolellista valmistelua 
unohtamatta.  

Odotan jo elokuussa malttamattomana- 
joulun odotusta.

Sillä jos tässä maailmassa 
jotain
tarvitaan
lisää
on se minun mielestäni 
juuri
joulun odotuksen 
tunnelmaa.

Pehmeään hämärään kietoutumista,
villasukat jalassa 
aikaisista illoista
nauttimista.

Omien ajatusten kuuntelua,
yhdessäoloa.

Sellaista ei voi olla maailmassa liikaa













































Onnellista joulun odotusta sinulle




perjantai 4. marraskuuta 2016

kasa ikkunoita ja pariovet



Vuosien
ajan
olen
haaveillut
kasvihuoneesta.

Vanhoista
ikkunoista
rakennetusta,
kuluneen
kauniista
pariovista,
tunnelmallisesta
pakopaikasta
pihan
perällä.

Yksi
asia
johti
toiseen
ja
nyt
unelmani
on
totta.

Tein
kesällä
kaupat
kasasta
vanhoja
ikkunoita,
pihakiviä
saatiin
sieltä
sun
täältä
ja
vanhat
pariovet
löysin
Huutonetistä.

Suunnitteluvaiheessa
mietittiin
mitä
kasvihuoneseen
tulee
mahtua-
ja
ensimmäinen
ajatus
minulla
oli
"no kahvipöytä
ja
tuolit
ainakin"
kasveista
ei
siis
ollut
puhettakaan.

Rakennusapua
saatiin
isoilta
ja
pieniltä
ihmisiltä,
kiitos
siitä


































Kasvihuone
valmistui
loppusyksystä
ja
olen
siitä
niin innoissani!

Ja
kyllä-
siellä
käydään
tunnelmoimassa
varmasti talvellakin,
valosarjoja
viritellään
jo...

Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle!

♥ ♥