maanantai 29. helmikuuta 2016

maanantai 22. helmikuuta 2016

pieniä ihmisiä


Jonain
päivinä
tiuskahdan
tavaroita
jotka
vaeltavat
kuin
olisivat
saaneet
jalat
alleen

Tahroja
jotka
tuntuvat
ilmestyvän
kuin
tyhjästä

Kenkiä
vaatteita
itsestään
kasoiksi
kertyneitä

Leluja
vuoren
korkuisiksi
pinoiksi
kasvaneita

Tiuskahdan
ääneen
totean
miksi
mikään
kukaan
ei
mitään
ja
aina
minä
vaan

Haaveilen
tahrattomista
pinnoista
ojennuksessa
pysyvistä
sohvatyynyistä
tyhjistä
pyykkikoreista
avarista
lattioista

Haaveilen-
ja
sitten
hätkähdän

Niin
kauan
kun
lattiani
ovat
lelujen
peitossa
tahrat
koristavat
ovenpieliä
tyynyni
muodostavan
majan

Niin
kauan
lapseni
ovat
lapsia
leikkiviä
pieniä
ihmisiä

Enkä
enää
haaveile
en
toivo
lapsieni
kasvavan
vielä

Antaa
sotkun
kertyä
antaa
elämän
näkyä

Kotini
on
meidän
ja
osa
meistä
on
pieniä
ihmisiä












Mukavaa päivää sinulle


tiistai 16. helmikuuta 2016

minun maailmani


Minun
maailmani
on
tässä
näiden
seinien
sisällä

Ja
juuri
nyt
se
riittää

Minun
maailmani
on
tässä
enkä
muuta
nyt
kaipaa

Vielä
tulee
päiviä
jolloin
en
muista
miltä
koti
näytti
arkisena
aamupäivänä

Tulee
päiviä
lähteä
aikaisin
kopisuttaa
korkoja
asvalttiin

Tulee
päiviä
huomata
aamukahvilla
toisen
uusi
neuletakki
vaihtaa
viikonlopun
kuulumiset
naurahtaa
kiireisen
aamun
tunnelmalle

Tulee
päiviä
jolloin
en
muista
miten
laajalle
alueelle
kaatuneen
maitolasin
sisältö
leviää

Päiviä
jolloin
kukaan
ei
istu
viereeni
puurolautasen
äärelle

Minun
maailmani
on
nyt
tässä

Näiden
seinien
sisällä
enkä
muuta
kaipaa

Minä
tiedän
tulee
päiviä
tavoitella
yrittää
onnistua
yhdessä
kuulua
johonkin

Mutta
niiden
aika
ei
ole
vielä

Nyt
minun
maailmani
on
tässä
ja
se
riittää





























Mukavaa viikkoa sinulle



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

pieni mies


Minä
luulin
tästä
jo
jotain
tietäväni
luulin
äitinä
olemisen
alkeet
oppineeni

Sitten
sinä
pieni
mies
saavuit
ja
muutit
maailmani
vain
olemalla
oma
itsesi

Eikä
asiat
ole
olleet
kuin
aiemmin

"Ensimmäinen
lapsi
muuttaa
elämän"
sanotaan,
voisin
siihen
lisätä
jokainen
heistä
maailmaa
mullistaa

Mutta
jos
jotain
olen
äitinä
olemisesta
oppinut
on
se
että
päivien
toisto
on
kangastusta
ja
pettävää

Hän
jota
tänään
sylissäsi
kannat
ei
kohta
siihen
enää
ehdikään

Ja
huomaat
eiliset
seurasivat
toisiaan
mutta
jossain
vaiheessa
kaikki
muuttui
kokonaan

















Minun
pieni poikani.
Puolitoistavuotias.

Esikoiseni
jälkeen
ehdottomasti
vauhdikkain
lapseni.

Opittuaan
kävelemään
hänellä
on
selvästi
ollut
ajatuksena
ettei
tänne
ole
lepäämään
tultu-
vaan
tutkimaan
maailmaa.

Alkaen
jokaisesta
laatikosta
ja
kaapista
ihan
joka
ikiseen
mahdolliseen
ja
mahdottomaan
asiaan
asti.

Ja
sen
parempi
jos
tutkimusmatkalle
osuu
jonkinlaisia
kiipeiltäviksi
sopivia
kohtia.

Minun
pieni
poikani.
Innokas
osoittamaan
hellyyttä
ja
tankkamaan
läheisyyttä
(hyvin pienen)
hetken
sylissä
ennen
kuin
matka
jatkuu.

Rakastaa
musiikkia
ja
laulaa
ilman
sanoja,
sitäkin
kovemmalla
äänellä.

Heti
saatuaan
jalat
alleen
halusi
mukaan
kaikkiin
peleihin
missä
vaan
on
pallo-
ja
mielellään
myös
maila.
Eikä 
luovu
kummastakaan
ihan
helpolla!

Minun
pieni
poikani.
Väsymätön
hassuttelija
ja
vitsin
kertoja
vaikka
sanoja
ei
montaa
vielä
olekaan.

Minun
pieni
poikani.

Kahdeksankymmentäviisisenttiä
täynnä
elämäniloa,
rakkautta
ja
periksiantamattomuutta.


Minun
pieni
poikani.

Vielä
hetken
pieni